Kauas on pitkä matka

Kuala Lumpur, Malesia. Lämpötila: puolen yön aikaan 28 astetta. Lomafiilis 88 %.

Tätä kirjoittaessa olemme juuri saapuneet Kuala Lumpuriin hotelliimme. Takana on tuhansia lentokilometrejä ja aikamoisen heikosti nukuttu yö koneessa ja vielä heikommin horrosteltu päivä Pekingissä. Niinpä nyt on viisainta painua pehkuihin ja jatkaa tarinointia huomenna. Mutta nyt tämä homma on saatu mukavasti ns. tulille. Minibaarista kurkkuun kulautetut Tiger-oluet maistuivat... etten sanoisi... aika hyviltä.

Tuossa muuten kuva lentokoneen navigaatiojärjestelmän näytöstä hetkeä ennen Bekingiin saapumista. Ei muuten tehnyt mieli painaa "takaisin"-nappia - nyt mennään eteenpäin!


Lentomatkamme Helsingistä Pekingiin sujui siis kohtalaisen helposti ja mukavasti. Finnairin Airbus 340 koneen Economy-paikkojen jalkatila tuntui suorastaan ruhtinaalliselta, jos vertaa sitä täyteen ahdettujen charter-koneiden polvien kolisteluun. Myös koneen henkilökohtainen viihde- ja elokuvajärjestelmä tuntui loistavalta idealta ainakin aluksi, tosin jatkuva tiedotteiden ja mainosten pakkosyöttö keskeytti elokuvien ja muun viihteen nautiskelun vähän väliä matkan aikana, mikä tietysti ärsytti pikkuisen.

Pekingin kentälle saavuttuamme alkoi taas leima- ja paperishow kunnon entisaikojen kommunistimaan tyyliin. Vaikka koneessa lentoemäntä ohjeisti meitä, ettei meidän jatkolennolle menijöinä tarvitsisi täyttää kaikkia maahantulokaavakkeita, jouduimme heti ensi töiksemme täyttämään terveyskaavakkeen, jossa kaikki mahdolliset yskökset, kurkkukivut ja ripuloinnit tuli listata lähimenneisyydestä. Selvisimme kuitenkin puhtain paperein läpi sekä kuumetta valvovista lämpökameroista että yrmyn näköisen kiinalaisen tullimiehen tarkastuksista, joten saatoimme jatkaa matkaa odottelemaan jatkolentoa Kuala Lumpuriin.

Noin seitsemän tunnin odottelun aikana jääkylmä Peking muistutti taas hyvin mieleen, miten meillä suomalaisilla on monet asiat aika hyvin. Kiinan kansantasavalta tarjosi nimittäin matkustajille uudella isolla pääkaupungin kentällä ilmaisen langattoman internetyhteyden, mutta ei ilman ketun häntää kainalossa! Ilmoitettuani osoitteeni, puhelinnumeroni ja muut tiedot sekä passin numeron, sain kahdeksi tunniksi tunnukset nettiin. Mutta tarjottu nettiyhteys ei kiinalaiseen tapaan ollutkaan ihan sama asia, kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneita.

Tällä yhteydellä ei nimittäin totuttuun tapaan harrastettukaan sananvapautta esimerkiksi Facebookiin tai vaikkapa tämän matkapäiväkirjan ylläpidon mahdollistaviin palveluihin, vaan homma toimi rajoitetusti ja valvotusti. Vaikka Iltalehden kaltainen nettisivusto avautui koneessa nopeasti, tuli sananvapautta ja sosiaalista yhteydenpitoa edistäviin palveluihin yritettäessä  koneen näytölle nopeasti viesti, että "serveri on liian kiireinen, yritä jonkin ajan kuluttua uudestaan". Aikani yritettyäni sensuuri katkaisi sitten yhteyteni kokonaan, taisivat sitten todeta minut sananvapausterroristiksi ;)

Täällä Aasiassa riittää noita uskontoja ja yhdenlaista oluen jumalaahan mekin palvelimme, kun istuimme hetken aikaa olusilla konetta odotellessamme. Jaana väitti kuitenkin kivenkovaan, että en muka sen hartaammaksi muutu, vaikka kuinka monta Janjing olutta kitaani kiskoisin. Onpahan nyt jan(g) ja jing kuitenkin hyvässä sopusuhdassa sisäisen hengellisen kehitykseni kaarta ajatellen... :)

Onneksi päästivät meidät kuitenkin illalla Kiinasta pois ja loppumatka täyteen ahdetussa vanhassa Air Chinan Boeingin 737:ssä sai jatkua. Koneessa matka edistyi Pekingin ankkaa syöden ja torkahdellen. Loppumatkasta innostuin keskustelemaan vieressä istuvan japanilaisen liikemiehen kanssa ja sainkin paljon hyviä vinkkejä sekä Malesiaan että koko Aasiaan.

Air China näytti mainostavan edessä istuvan selkänojassa jotain kauniin koukeroisilla kiinalaisilla kirjaimilla. Ainut mitä ymmärsin oli merkintä: 100%. Liekö ollut lupaus 100% varmuudesta palautumisesta heidän lennoltaan takaisin maan pinnalle :)

Mutta nyt aamupalalle ja sitten kaupungille liikenteeseen. Istana-hotelli, jossa olemme, sijaitsee aivan miljoonakaupungin ytimessä. Aamulla ensitöikseni aukaisin ikkunaverhot ja silmieni eteen avautui näkymä, jossa vastapäätä olevan pilvenpiirtäjän kulmalta pilkisti Petronas-kaksoistornien silhuetti.

Aamiaisen jälkeen on melkein pakko ottaa vielä parin tunnin tirsat. Yli vuorokauden rankka matkustusaika on verottanut voimia, joten jos iltapäivästä jaksaisi lähteä silmälasikauppoihin ostoksille ja ympäristöön tutustumaan, niin hyvin menee. Mutta tuossa ohessa jo pikku kuvamaistiaisia hotellin uima-allasalueelta ja hotellihuoneen ikkunasta. Ja hei - ulkona tarkenee!!!

Tähän lopuksi vielä pari pikana näpättyä ja tehtyä panoraamaa:

Pekingin kentältä.

Istana-hotellin aulasta.