Kylmä kylpy kuumana päivänä

Pulau Langkawi, Malesia. Lämpötila: 35 astetta. Lomafiilis 110%.

Maanantaina heräsimme vasta hiukan ennen kymmentä, jotta ehdimme käydä aamupalalla, joka kuului Studio Cabana bungalovimme hintaan. Edellisen illan rokit soivat vielä vaimeasti mielessämme, mutta muitakin ääniä oli ilmassa. Koska Mutiara-hotelli sijaitsee varsin luonnon keskellä, saimme yöllä kuunnella varsin mielenkiintoista äänimattoa, josta saattoi välillä erottaa jänniä ulahduksia ja vinkaisuja. Nukuimme kuitenkin varsin hyvin, varsinkin minä, mutta Jaana kuulemma heräsi yöllä muutamaan liian voimakkaaseen ääneen.

Luonnon keskellä olevalla sijainnilla on mukavat puolensa myös valokuvauksen kannalta ajeteltuna. Kun bungalovin kuistin oven aukaisee, niin sen kun alkaa tähtäilemään kameran putkella eläinmaailmaa. Eilen illalla, jo hämärän laskeuduttua, aivan kämppämme eteen olevaan puuhun laskeutui pari isoa Hornbill-lintua. Emme ole aiemmin nähneet noita muualla kuin thaimaalaisissa eläintarhoissa häkeissä, mutta nytpä pääsimme näkemään ne komeat nokan päällä olevat kyhmyt ihan vapaana olevilla yksilöillä. Harmi, ettei tuolloin ollut kameraa kädessä, vaan drinkkilasi, mutta upealta ne näyttivät, uskokaa pois!

Aamu-uinnin ja -kävelyn jälkeen päätin kierrellä hotellin aluetta pitemmän putken kanssa ihan kuvausmielessä. Alue kuhisee elämää ja puolen tunnin aikana pongasin ainakin seuraavat eläimet: pikkuvaraani, lisko (lajia en tiedä), jonkin sortin orava, rapu, ja useita erilaisia lintuja. Ohessa on muutama kuva näytteeksi, mitä löytyy siis ihan omalta pihalta. Ja tuolloin oli muutakin kädessä, kuin drinksulasi... ;)

Rannalla törmäsin muuten mielenkiintoiseen ilmiöön. Veden tasoittama rantahiekka oli paikoitellen aivan kuin koristetapettia, mihin pikkuravut ja äyriäiset olivat taiteilleet jänniä kuvioita - luonnon omaa taidetta siis!

Puolen päivän jälkeen päätimme kuumimman ajan käyttää pikaisiin päiväuniin, mutta laitoin kuitenkin kellon herättämään hieman ennen kolmea. Olimme nimittäin jo aiemmin päättäneet käydä tänään Mutiaran lähellä sijaitsevalla vesiputouksella. Kun kyselin respasta neuvoja tuonne putoukselle, kertoi hotellimanageri, että meidän olisi parempi mennä teksillä saaren toiselle puolelle Durian Perangin putouksille, jotka ovat näitä lähellä olevia isommat ja näyttävämmät. Muutaman kuuman ja kuivan viime kuukauden takia lähemmällä putouksella ei kuulemma vettä ole kuin nimeksi, joten uskoimme kaveria ja tilasimme paikalle teksin.

Puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Durian Perangiin, jossa jouduimme jälleen kapuamaan melkoisen määrän portaita päästäksemme ylös putouksille. Kuumahan siinä pukkasi tulemaan ja onneksi olimme ottaneet vesipullon mukaamme. Näkymä ja ympäristö tuolla vuoren rinteessä sademetsän keskellä palkitsi kuitenkin vaivan upeasti. Vuorilta laskeutuva puro laskeutui miellyttävän raikkaana pieneen painanteeseen, missä päätimme käydä vilvoittautumassa. Olipa harvinaisen mahtava tunne upottautua kristallinkirkkaaseen ja raikkaan kylmään veteen kaiken tuon portaiden kapuamisen jälkeen. Kuvasin paikalta jälleen panoraaman, jossa voi kurkistaa näkymää putouksella, siinä on mukana myös ääni :)

Virkistäytymisen jälkeen vuorossa oli alakapuaminen ja siinä saikin olla varovaisena. Kallioon hakatut epätasaiset ja osittain lohkeilleet portaat olivat länsimaisten turvanormien mukaan hengenvaaralliset, mutta hitaasti ja kieli keskellä suuta tuoltakin vammoitta tultiin alas. Alhaalla odotellut teksikuski nakkasi meidät retken lopuksi takaisin hotellille. Hintaa parin-kolmen tunnin retkelle tuli noin 15 euroa, mitä emme pidä pahana. Oma kuski, ilmastoitu laadukas autokyyti ja omat aikataulut - joustavaa ja leppoisaa lomailua!

Hotellilla varasimme illaksi pöydän traditionaalisesta malesialaisesityksestä ja buffetista. Samalla kyselimme viimeisistä mahdollisuuksista käydä snorklausretkellä Pulau Payarin saarella, mutta yhtäkkiä retkienmyyntitiskillä meille syntyi idea. Koska Pulau Payarin näkyvyydeksi eli veden kirkkaudeksi oli jatkuvasti viime päivinä ilmoitettu vain 5-8 metriä, päätimmekin tehdä täyskäännöksen ja käyttää huomisen päivän vierailuun naapurimaassa. Niinpä varasimme retken aivan uudelle, vasta kolmisen vuotta yleisölle avoinna olevalle saarelle Thaimaan puolella, missä pitäisi olla tuplasti kirkkaammat vedet ja upeat korallit. Niinpä tiistaiaamuna on aikainen herätys ja matka Koh Lipelle voi alkaa. Toivottavasti huomenna päästään  upean kirkkaisiin vesiin värikkäiden kalojen ja korallien keskelle. Viime kerrasta onkin jo aikaa ja niitä näkymiä on tosissaan kaivannut.

Joten nyt koisimaan, että jaksaa huomenna polskia ja porskutella. Hyvää yötä ja huomiseen!