Tulikärpäsen siivillä

Pulau Langkawi, Malesia. Lämpötila: 29 astetta. Lomafiilis 100 %.

Aluksi terveisiä Langkawilta! Täällä ollaan ja mukavasti menee. Kannatti tulla!

Tämän päiväinen siirtyminen Langkawin saarelle alkoi taksikyydillä lentokentälle. Luovutimme huoneen jo klo 13 aikaan, joten ennen kentälle menoa meillä oli aikaa parisen tuntia, jotka päätimme käyttää itsemme hyväksi hoitoja nauttien. Niinpä jätimme laukut hotellin aulaan bellboyn huomaan ja käppäilimme muutaman sadan metrin päähän ensimmäiseen kadun varren hoitolaan.

Beautycenterissä päätimme aikataulun takia keskittyä pelkästään jalkojen hoitoon, joten sovimme molemmille pedikyyri-hoidot. Kiinalainen nuoripari ohjasikin meidät vierekkäin mukaville pehmustetuille tuoleille ilmastoituun huoneeseen, jossa alkoi tapahtumaan. Nuori kiinalaisnainen otti Jaanan jalat käsittelyyn ja nuori mies alkoi rouhimaan minun jalkapohjiani. Pitäisi varmaan käydä useamminkin pedikyyrissä, sillä Jaanan jalkapohjat olivat hetkessä hiotut, kun taas suuuremmista voimistaan huolimatta sai mies tehdä jalkojeni kanssa hikipäässä töitä. Joten kuollut nahka pölisi ilmassa ja hetken aikaa ajattelin, että miehen olisi ehkä parempi ottaa joku hiomakone käyttöönsä, kuin yrittää suoriutua urakasta ihan käsipelillä.

Muutaman työkalun vaihdon jälkeen myös minun jalkani saatin ilmeisen hyväksyttävään kuntoon, joten kaveri siirtyi kynsienleikkaus-, hionta-, kuorinta-, pesu- ja kiillotusvaiheisiin, jotka Jaanaa käsittelevä nainen oli saanut tehtyä jo aiemmin. Onneksi tyyppi ei ehdotellut kuitenkaan varpaankynsien lakkausta, jota tyttö teki jo Jaanalle. Sen verran "hömppämäinen" olo tuosta tuli jo ilman lakkojakin, että aikuista miestä alkoi jo vähän nolostuttamaan moinen hienostelu - ei ne vaan entisaikojen äijät varpaitaan lillutelleet kaiken maailman nesteissä! ;) Tosin jalkapohjien hieronnasta voisi ihan helposti nauttia uudestaankin, sen verran jännästi se kaveri osasi hermoratoja heristellä kiinalaisten oppien mukaan.

Maksoimme 12 euroa hengeltä maksaneet jalkahoidot ja päätimme käydä vielä pikaisella lounaalla ennen kentälle lähtöä. Maukkaiden kanariisiannosten jälkeen olimme valmiita jättämään Batu Ferringhin taaksemme. Aulassa odottikin jo kyyti kentälle ja tällä kertaa kuskiksemme sattui hindulaisuutta tunnustava mukavan oloinen kaveri, joka meitä kuljettaessaan kyseli varsin avoimesti ja kiinnostuneena kaikesta mahdollisesta Suomeen liittyvästä. Viime päivien aikana meitä on nyt sitten kuljettaneet sekä muslimit, buddhalaiset että hindut... kansainvälistä meininkiä ja mukavia tyyppejä kaikki.

Pienen paikallisen Firefly-yhtiön kone Langkawille lähti ajallaan ja 35 minuutin näppeä lento sujui kohtuullisen vaivattomasti. Laukkuja koneeseen viedessämme tosin jouduimme maksamaan ylipainomaksua, koska jostakin kummasta oli laukkuihin ilmestynyt kuutisen kiloa lisäpainoa Helsingin lähtöpainohin verrattuna. Koneen laskeutuessa Langkawille katselimme ikkunoista aukeavaa näkymää ja totesimme miltei yhteen ääneen, että täällä muuten mennään vesille veneretkille! Sen verran hienon näköinen saaristomaisema nimittäin avautui molemmilla puolilla konetta sen sukeltaessa kohti Kuahin lentokentän pintaa. Pienestä potkurikoneen melusta ja koneen kapteenin hieman liian jyrkästä laskukulmasta huolimatta olimme perillä reissumme kolmannessa kohteessa. Ensikosketus Langkawin pintaan vain oli hieman selkärankaa rusautteleva :)

Laukutkin olivat osanneet seurata meitä samalle saarelle, joten maksoimme teksin kentän palveluun ja ajelimme jo parin minuutin päästä kohti ensimmäistä hotelliamme Langkawilla. Holiday Villa Beach Resort and Spa on paikan nimi ja ehdimme kirjautua juuri ennen pimeän tuloa sisään. Huoneeseemme päästyämme olimme aika tyytyväisiä muutaman seuraavan päivän kämppämme sisustukseen. Aiempia huoneita värikkäämpänä ja upean punaisella lautalattialla varustettuna siitä tuli heti pirteä ja mukava fiilis.

Illan kähmässä kävimme vielä katselemassa hotellin ympäristöä, kyselimme vähän alustavia retkiohjelmia ja söimme mahtavat annokset eräässä Malaijiravintolassa. Mutta huomenna siis lisää juttua, kuvia ja muuta mukavaa. Taxfree-saarella kun nyt ollaan, niin tässä kämpässä narahtaa nyt aidon rommipullon korkki, eikä tarjolla olekaan siis mitään Polska-vodkaa, joka oli nähnyt Puolan ainostaan karttakirjassa ja vodkan venäläisten silmien kiilunnassa. Siitäpä tulikin mieleen, että täällä taitaa olla paljon veli-venäläisiä - sen verran kyseistä kieltä tässä on parin tunnin aikana kuullut, että liki joka toinen vastaantulija sitä tuntuu molottavan.

Ja yksi asia on varmaa: olut ja muu alkoholi on täällä halpaa tai ainakin paljon halvempaa kuin esimerkiksi Kuala Lumpurissa tai Penangilla. Yksi 33 cl:n Tiger-olut maksaa täällä kaupassa vain kolmanneksen siitä mitä se maksoi noissa aiemmeissa kohteissa - joten kun kelit ovat kunnossa, maisema komeata ja kalja liki ilmaista... siinähän alkaa jo olla hyvän loman lähtökohdat.