Pulau Penang, Malesia. Lämpötila: 32 astetta. Lomafiilis 100 %.
Maanantaiaamu starttasi aikaisin ja olimme jo ennen seitsemää ylhäällä. Aamupalan jälkeen kuljettajamme oli meitä hakemassa hotellin aulassa jo ennen sovittua aikataulua.
Miellyttävän oloinen kiinalaistaustainen Poh-herra esitteli asiallisesti itsensä ja huomasimme heti, että päivän opastuksesta tulisi edellisiltaista paljon helpompaa. Pohin hammaskalusto oli nimittäin onneksemme kokonaan tallella eikä mikään siis vaikeuttaisi hänen englannin kielen lausuntaansa. Tosin sunnuntai-illan kuskiammekaan ei parane mennä kauheasti moittimaan, koska parhaansa hänkin takuulla yritti: kokeilkaapa itse lausua englannin kielen sanoja kahden hampaan kalustolla ja tulla vielä ymmärretyksi ;)
Maanantaiaamu starttasi aikaisin ja olimme jo ennen seitsemää ylhäällä. Aamupalan jälkeen kuljettajamme oli meitä hakemassa hotellin aulassa jo ennen sovittua aikataulua.
Miellyttävän oloinen kiinalaistaustainen Poh-herra esitteli asiallisesti itsensä ja huomasimme heti, että päivän opastuksesta tulisi edellisiltaista paljon helpompaa. Pohin hammaskalusto oli nimittäin onneksemme kokonaan tallella eikä mikään siis vaikeuttaisi hänen englannin kielen lausuntaansa. Tosin sunnuntai-illan kuskiammekaan ei parane mennä kauheasti moittimaan, koska parhaansa hänkin takuulla yritti: kokeilkaapa itse lausua englannin kielen sanoja kahden hampaan kalustolla ja tulla vielä ymmärretyksi ;)

Ensimmäinen pysähdys oli vuoristoisen sademesän keskellä hedelmäviljelyksellä, missä Poh ja paikan omistava farmari esittelivät meille tärkeimpiä Penangilla kasvavia ja kasvatettavia hedelmiä ja kasveja. Saimme esityksen mm. kumipuun mahlan valutuksesta ja maistelimme erilaisia tuotteita.

Ajomatkamme jatkui kohti saaren eteläosaa, josta käännyimme takaisin kohti pohjoista kulkien kohti pääkaupunki Georgetownia. Seuraava pysähdys olikin kaupungin laitamilla, missä menimme tutustumaan käärmetemppeliin. Poh kertoi etukäteen, että temppelissä lojuvat käärmeet ovat huumantuneet paikalla poltettavista suitsukkeista ja siksi ne makoilevat tai roikkuvat kasveissa täydellisen rauhallisina, joten niinpä niiden ei pitäisi olla vaaraksi ohi kulkeville ihmisille. No... mielellään ei...?
Vaikka emme kumpikaan ole aimmin mitään matelijakammoa tunteneetkaan, niin oli kieltämättä hiukan jännittävää tuijotella silmästä silmään muutaman kymmenen sentin päästä puunoksalla roikkuvaa värikästä myrkkykäärmettä.

Kaveri nosti käärmeen hartioillemme ja otus puristeli oudon, mutta vahvan tuntoisesti ympärillämme. Sain käärmeen pään käteeni ja odotimme että kuva otettaisiin äkkiä, jotta homma olisi pian ohi. Yllätykseksemme kaveri kaivoi jostakin pienemmän albiino-pythonin, jonka hän asetteli Jaanan kurkun ympärille ja kaiken kukkuraksi mies laittoi vielä myrkynvihreän pikkukäärmeen lippikseni päälle. Siinä tilanteessa toivoimme ainoastaan, että kuvaaja saisi hommansa tehtyä mahdollisimman pian. Jotenkin ilme pysyi vielä kohtuullisen levollisena hetken, mutta oheinen kuva kertoo siitä, miltä tuntuu kun tuon show kruunuksi pikkukäärme päätti työntää häntänsä korvaani... ;)
Käärmetemppelin kutittelevien kokemusten jälkeen ajoimme ihailemaan koillis-Aasian pisintä siltaa, joka yhdistää yli 23 kilometrin pituisena Penangin saaren Malakan niemimaahan. Lyhyen pysähdyksen jälkeen ajoimme lounaalle erääseen Hawker-centeriin, jossa matkan herkutteleva osuus jatkui entiseen tapaan. Savikulhoissa paistettua riisiä kanalla kiinalaisittan sekä thaikkutyyliin tehtyä possunlihaa... Nam, nam!
Lounaan jälkeen seurasi päivän junamatkailuosuus. Nousimme yli 700 metrin korkeuteen Penang-hillin huipulle historiallisella kaapelijunalla ja samalla pääsimme nauttimaan upeasta näköalasta ympäröivään maisemaan. Brittihallinnon aikana englantilaiset huomasivat, että ylhäällä vuorella ilmasto on miellyttävämpi ja lämpötila hiukan vähemmän kuuma, joten he rakennuttivat tuon erikoisen junaradan päästäkseen helposti ylös vilvoittelemaan. Kuvasin tuolla ylhäällä myös muutaman panoraaman, joista voi saada hieman käsitystä millaisissa maisemissa britit siistomaaherroina teetään siemailivat.
Kiertelimme huipulla noin tunnin ajan maisemaa ja rakennuksia ihailemassa, minkä jälkeen laskeuduimme jälleen samalla systeemillä alas. Hiki virtasi ja lämpöä riitti ilmastoimattomassa junanvaunussa, mutta ehdottomasti tuo oli silti käymisen arvoinen paikka. Varsinkin, kun rata menee ensi kuussa remonttiin ja saattaa olla useamman vuoden pois käytöstä, niin nyt oli hyvä aika käydä paikalla vielä sen toimiessa.

Vauhdikkaan päivän lopuksi olimmekin erittäin valmiita ajelemaan takaisin Batu Feringhin suuntaan. Kotimatkalla pistäydyimme pikavisiitillä suklaakaupassa, josta mukaan tarttui mukaan muutamia erikoisia suklaalaatuja. Kuuman kiertoajelun päätteeksi ajatus vilvoittavasta uinnista uima-altaassa ja muutamista huurteisista oluista alkoi tuntua suorastaan vastustamattomalta. Hieno päivä siis kaiken kaikkiaan.



Kiitos blogista, on ollut mukava lukea sitä samalla, kun valmistautunut tiistai-iltana tapahtuvaan lähtöön kohti Malesiaa. Ensin Georgetown sitten Kualalumpur ja lopuksi viikoksi Pangkorille lepäämään. terv. Ansku
VastaaPoistaMoikka vaan teille,on ollut kiva lukea ns.omaa tulevaisuutta,sillä sinne pärähetään heti keskiviikkona.
VastaaPoistaTerkuin! Monelta HAPPYHOUR alkaa?
-karibu-
Kiva, jos joku on viihtynyt ja viitsinyt lukea näitä sepustuksia. Täältä on tosiaan lähdössä lentokoneellinen suomalaisia keskiviikkona kohti kotimaata, joten taidatte tulla vaihdossa tänne. Tervetuloa! Meillä on suunnitelmissa siirtyminen Langkawille jo torstaina, joten tässä vielä reilut pari päivää kuljaillaan. Ja Happyhour alkaa klo 17, jonka aikana on 30% alennus drinksuista...
VastaaPoistaHei Jaana ja Jouni!!
VastaaPoistaOlen lukenut teidän matkapäiväkirjaa ja todella tuntuu kuin itse olisi siellä mukana.
Panoraamakuvat ovat kiehtovia.En ole aikaisemmin törmännyt sellaisiin kuviin.
Hyviä ja antoisia lomapäiviä edelleen.
Terv.Leena Haukiputaalta
Empä ihmettele että saitte paremman huoneiston...
VastaaPoistaMillasella kameralla kuvailet vetenalaista muolimoo? Sepolle pukki toi Canonin pikkukameran jolla voi ottaa kuvia myös vedenalla. Tosin nyt vähän joutuneepi odottelemaan kirkkaita vesiä...
Veden alla on käytössä Kiinasta dealextremestä tilattu pussukka, johon sitten on survottu Casion pikkupokkari. Halvalla siis ja kaukana hyvästä, mutta jos sattuu vesivahinko, niin ei harmita niin paljoa...
VastaaPoista