Penang Grand tour

Pulau Penang, Malesia. Lämpötila: 32 astetta. Lomafiilis 100 %.

Maanantaiaamu starttasi aikaisin ja olimme jo ennen seitsemää ylhäällä. Aamupalan jälkeen kuljettajamme oli meitä hakemassa hotellin aulassa jo ennen sovittua aikataulua.

Miellyttävän oloinen kiinalaistaustainen Poh-herra esitteli asiallisesti itsensä ja huomasimme heti, että päivän opastuksesta tulisi edellisiltaista paljon helpompaa. Pohin hammaskalusto oli nimittäin onneksemme kokonaan tallella eikä mikään siis vaikeuttaisi hänen englannin kielen lausuntaansa. Tosin sunnuntai-illan kuskiammekaan ei parane mennä kauheasti moittimaan, koska parhaansa hänkin takuulla yritti: kokeilkaapa itse lausua englannin kielen sanoja kahden hampaan kalustolla ja tulla vielä ymmärretyksi ;)

Päivän aluksi ajelimme todella mutkaista tietä kohti Penang-saaren pohjoisinta kärkeä. Poh kertoi meille tarinoita saaren historiasta ja opimme lyhyessä ajassa paljon sekä paikan menneisyydestä että nykymenosta. Onneksemme Poh osoittautui heti hyvin tietäväksi kaveriksi ja mitä parasta myös erittäin huomioonottavaksi oppaaksi. Koska olimme kyydissä kahdestaan, saimme esittää kysymyksiä ja toiveita ihan privaatisti ja homma toimikin todella hienosti.

Ensimmäinen pysähdys oli vuoristoisen sademesän keskellä hedelmäviljelyksellä, missä Poh ja paikan omistava farmari esittelivät meille tärkeimpiä Penangilla kasvavia ja kasvatettavia hedelmiä ja kasveja. Saimme esityksen mm. kumipuun mahlan valutuksesta ja maistelimme erilaisia tuotteita.

Pienen ajomatkan jälkeen saavuimme paikalliseen maalaiskylään, jossa tutustuimme penangilaisen perheen pihapiiriin. Paikalla koin suuren järkytyksen ja tunsin itseni todella huijatuksi. Vaikka minuun on lapsesta asti iskostettu tietoa siitä, että kananmunat tulevat muka kanan ahterista, niin omin silmin pääsimme tuolla todistamaan, että ihan selkeästihän ne kasvavat pensaassa! Vai mitä mieltä olette oheisesta kuvasta ;)

Ajomatkamme jatkui kohti saaren eteläosaa, josta käännyimme takaisin kohti pohjoista kulkien kohti pääkaupunki Georgetownia. Seuraava pysähdys olikin kaupungin laitamilla, missä menimme tutustumaan käärmetemppeliin. Poh kertoi etukäteen, että temppelissä lojuvat käärmeet ovat huumantuneet paikalla poltettavista suitsukkeista ja siksi ne makoilevat tai roikkuvat kasveissa täydellisen rauhallisina, joten niinpä niiden ei pitäisi olla vaaraksi ohi kulkeville ihmisille. No... mielellään ei...?

Vaikka emme kumpikaan ole aimmin mitään matelijakammoa tunteneetkaan, niin oli kieltämättä hiukan jännittävää tuijotella silmästä silmään muutaman kymmenen sentin päästä puunoksalla roikkuvaa värikästä myrkkykäärmettä.

Jatkoimme kuitenkin kävelyämme syvemmälle temppeliin ja siellä meille tarjottiin mahdollisuutta kuvauttaa itsemme käsivarren paksuisen ja reilun parimetrisen Python-käärmeen kanssa. Kauaa ei tuota tarvinnut miettiä, joten pienen testisivelyn jälkeen ryhdyimme poseraamaan.

Kaveri nosti käärmeen hartioillemme ja otus puristeli oudon, mutta vahvan tuntoisesti ympärillämme. Sain käärmeen pään käteeni ja odotimme että kuva otettaisiin äkkiä, jotta homma olisi pian ohi. Yllätykseksemme kaveri kaivoi jostakin pienemmän albiino-pythonin, jonka hän asetteli Jaanan kurkun ympärille ja kaiken kukkuraksi mies laittoi vielä myrkynvihreän pikkukäärmeen lippikseni päälle. Siinä tilanteessa toivoimme ainoastaan, että kuvaaja saisi hommansa tehtyä mahdollisimman pian. Jotenkin ilme pysyi vielä kohtuullisen levollisena hetken, mutta oheinen kuva kertoo siitä, miltä tuntuu kun tuon show kruunuksi pikkukäärme päätti työntää häntänsä korvaani... ;)

Käärmetemppelin kutittelevien kokemusten jälkeen ajoimme ihailemaan koillis-Aasian pisintä siltaa, joka yhdistää yli 23 kilometrin pituisena Penangin saaren Malakan niemimaahan. Lyhyen pysähdyksen jälkeen ajoimme lounaalle erääseen Hawker-centeriin, jossa matkan herkutteleva osuus jatkui entiseen tapaan. Savikulhoissa paistettua riisiä kanalla kiinalaisittan sekä thaikkutyyliin tehtyä possunlihaa... Nam, nam!

Lounaan jälkeen seurasi päivän junamatkailuosuus. Nousimme yli 700 metrin korkeuteen Penang-hillin huipulle historiallisella kaapelijunalla ja samalla pääsimme nauttimaan upeasta näköalasta ympäröivään maisemaan. Brittihallinnon aikana englantilaiset huomasivat, että ylhäällä vuorella ilmasto on miellyttävämpi ja lämpötila hiukan vähemmän kuuma, joten he rakennuttivat tuon erikoisen junaradan päästäkseen helposti ylös vilvoittelemaan. Kuvasin tuolla ylhäällä myös muutaman panoraaman, joista voi saada hieman käsitystä millaisissa maisemissa britit siistomaaherroina teetään siemailivat.

Kiertelimme huipulla noin tunnin ajan maisemaa ja rakennuksia ihailemassa, minkä jälkeen laskeuduimme jälleen samalla systeemillä alas. Hiki virtasi ja lämpöä riitti ilmastoimattomassa junanvaunussa, mutta ehdottomasti tuo oli silti  käymisen arvoinen paikka. Varsinkin, kun rata menee ensi kuussa remonttiin ja saattaa olla useamman vuoden pois käytöstä, niin nyt oli hyvä aika käydä paikalla vielä sen toimiessa.

Seuraavaksi Poh kuljetti meidät historialliseen Fort Cornwallisin linnoitukseen aivan Georgetownin vanhimpaan osaan eli juuri siihen paikkaan, mihin britit aloittivat rakentamaan siirtokuntaa rantautuessaan saarelle vuonna 1786. Kiertelimme linnoituksessa tovin vanhoja muureja ja merirosvojen torjuntaan merelle suunnattuja vanhoja tykkejä katsellen.

Vauhdikkaan päivän lopuksi olimmekin erittäin valmiita ajelemaan takaisin Batu Feringhin suuntaan. Kotimatkalla pistäydyimme pikavisiitillä suklaakaupassa, josta mukaan tarttui mukaan muutamia erikoisia suklaalaatuja. Kuuman kiertoajelun päätteeksi ajatus vilvoittavasta uinnista uima-altaassa ja muutamista huurteisista oluista alkoi tuntua suorastaan vastustamattomalta. Hieno päivä siis kaiken kaikkiaan.

Hotellille palattuamme respan tytöt pyysivät minut sisään hotellin toimistoon, jossa johtaja halusi jälleen keskustella tekemistäni panoraamoista. Hieman huvittuneena jouduin myös vastaamaan johtajan kummallisiin kysymyksiin. Mies tahtoi tietää mielipiteeni hotellin aulan sisustuksen ajanmukaisuudesta ja kalusteiden sopivuudesta. Kaveri kehui innoissaan altaan panoraamaa ja tahtoi tietää kuinka olin tehnyt sen. Hetken ajan pelkäsin jo, että töihinkö täällä kohta joutuu, mutta onneksi hän tyytyi kuitenkin mielipiteisiini paikan visuaalisesta ilmeestä - pitäisiköhän tehdä uranvaihto ja alkaa suunnittelemaan hotellien sisustuksia? :)

Huomenna aiomme pitää välipäivän retkistä ja chillailla altaalla. Happyhourin aikana voisi vaikkapa istuskella uima-altaan baaritiskillä ja nappailla muutamat virvokkeet. Loma jatkuu nautinnollisena ja tunnelma on yhä nousussa!