Penang tarjoaa parastaan

Pulau Penang, Malesia. Lämpötila: 27 astetta. Lomafiilis 99,8 %.

Sunnuntai-illan retki Georgetowniin alkoi mukavissa ja iloisissa, mutta myös kiireisissä merkeissä. Kävin iltapäivällä näyttämässä respan tytöille heistä ottamiani valokuvia ja samalla näytin läppäriltä uima-altaalta tehdyn panoraaman.

Kuvilla oli ilmeisen tehokas vaikutus, sillä hetken päästä aulan bellboy tuli juosten luokseni ja pyysi minua respaan ilmeisen tärkeän asian takia. Ihmeissäni menin paikalle ja iloiseksi yllätykseksi meille tarjottiin ilmaista päivitystä deluxe-luokan huoneeseen merinäköalalla. Hotellin johtaja kuulemma halusi, että matkapäiväkirjan päivitys sujuisi jatkossakin esteettä ja vaivattomasti :)

No... eihän tuollaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä. Kamat siis kasaan ja uuteen huoneeseen pari kerrosta ylemmäs ja eri siipeen. Lomailun tasokin yllättäen parani: parkkipaikan ja vitikon sijasta  uuden huoneen näkäala tuntui suorastaan huumaavalta: parvekeelta näkyi pengerrettyjä vuorenrinteitä, jotka laskeutuivat kohti mereen sulautuvaa rantaviivaa.

Itse huoneen tasokin muuttui luokkaa ylemmäs. Vaikka edellinenkin huone oli ihan asiallinen, niin tässä uudessa on kaikki asiat paremmin. Tilaa on enemmän, erilliset suihku- ja kylpyhuoneet sekä vessat. Ja muikean mukavat rullilla pyörivät sohvatuolit, joista kelpaa katsella Intian valtamereen sulautuvia maisemia. Kaiken kaikkiaan kannatti siis varmaan ottaa muutamama kuva hotellin uima-altaalta ja väsätä niistä pikainen panoraama.

Georgetown by night reissulta palattiin juuri äsken. Kolmen tunnin aikana ehdittiin kokea monenlaista.

Aluksi ajelimme kohti Georgetownia ja ehdimme Guerney Drivelle juuri sopivasti auringonlaskun ajaksi. Paikalle oli kertynyt lisäksemme paljon paikallisia iltaa viettämään, ruokailemaan tai niinkuin hampaaton, mutta muuten avulias yksityiskuskimme hieman sekavalla englannin kielellään ilmaisi: "just hanging around". Niinpä hengailimme "around" hetken merelle tuijotellen ja ajoimme sitten kiinalaisklaanien merenpäällisiin lairurikortteleihin.

Pienen kävelymatkan päässä avautui kuin aivan toinen maailma tai vähintäänkin maa. Näissä meren päälle rakennetuissa kelluvissa asunnoissa ja alueissa asuu yhä ensimmäisten Penangille muuttaneiden kiinalaisperheiden jälkeläiset. Kävelimme leveälankkuisilla kävelysilloilla ja olo tuntui kyllä hieman oudolta: kiinalaisperheet makoilivat olohuoneidensa lattioilla televisiota katsellen tai illallista nauttien, kun me kuljimme ohi heidän elämäänsä tirkistellen. Koska monessakaan asunnossa ei edes ollut kunnollista ovea tai he eivät ainakaan niitä kiinni pitäneet, oli tämä "tirkistely" helppoa. Tuijottelimme siis estotta heidän elämäänsä, eikä se tuntunut vaivaavan heitä pätkääkään...?

Perhetirkistelyn jälkeen menimme läheiseen Hawker-centeriin syömään, missä pääsimme taas toteamaan malesialaisen ruoan parhaat puolet. Noin euron annoshinnalla nakkelimme tyytyväisinä kitusiimme mm. haineväkeittoa, kanaa erilaisilla kastikkeilla ja paljon muuta sellaista, mille emme edes suomenkielistä nimeä osaanneet antaa. Makoisaa ja sopivan mausteista ruokaa Thaityyliin, Malajityyliin, kiinalaista jne... Kyytipojiksi joimme kylmää olutta, joka maistui kuuman päivän illassa myös tosi hyvältä.

Hawker-ruokailun jälkeen siirryimme eri kaupunginosaan, Little Indiaan, jossa nimensä mukaisesti meininki muuttui hyvin intialaiseksi. Bollywoodmusiikki soi kovaäänisesti katukaupoissa, vaate- ja kangasmyymälät pursusivat silkkiä ja muita tekstiilejä. Räätäleitä ja kaiken mahdollisen rihkaman kauppiaita riitti sellaisia tarvitsevalle ja kaiken yllä soi iloisesti kupliva Simpsonien Abun tyylinen englannin kielen ja Intian eri murteiden sekoitus.

Little Indian jälkeen hyppäsimme rikshan kyyttiin ja kuskiraukat joutuivat tekemään tosissaan töitä tanakoiden vartaloiden kuljettamisessa parin korttelin verran. Tulipahan tuokin koettua ja työtäänhän hekin vain tekevät :)

Illan päätökseksi nousimme Bayview-ketjun Georgetownin hotellin kuudenteentoista kerrokseen pikku drinksuille. Istuttuamme pöytään Jaana tuijotti minua säikähtäneen oloisena ja kertoi minulle, että hänestä tuntuu, että maailma pyörii hänen silmissään. Onneksi tunne oli ihan oikea eikä vaarallinen ollenkaan, sillä kyseinen ravintola tosissaan pyörii tarjoten 360 asteen näkymän ympäröivään öiseen Georgetowniin. Parit juomat juotuamme ja maisemasta nautittuamme laskeuduimme alakertaan, missä kuskimme odottikin jo viedäkseen meidät takaisin hotellille.

Mukava reissu siis kaiken kaikkiaan ja eikä edes pahan hintainen mielestämme. 14 eurolla henkeä kohden saimme jälleen ikimuistoisen illan - kannatti siis tulla!