Kotiuunin lämmössä

Oulu, Suomi. Lämpötila: -24 astetta. Lomafiilis 100%.

Huh, huh! Vihdoinkin kotona. Pönttöuuniin tulet ja makaroonilaatikko uuniin. Takana on käytännössä 24 tunnin rankka matkustusurakka Kuala Lumpurista Shanghain ja Helsingin kautta Ouluun. Tätä kirjoitellessa on jo hiukan virkumpi olo muutaman tunnin unien jälkeen, mutta eilen illalla kotioven avattuamme olimme täydellisen valmiita pedin pohjalle. Koirat tosin nuolivat kasvomme märiksi ja olivat onnesta myhkyräisiä...

Olo on siis voimaton. Varsinkin tuo 10 tunnin lento Shanghaista Helsinkiin otti istumalihasten lisäksi myös muutenkin voimille, koska kone oli jo lähtiessä myöhässä ja siihen päälle saimme istua lentokoneessa kentällä yli kaksi tuntia nousuvuoroa jonottaen. Finnair sai siis taas kyseenalaisen kunnian olla ainut myöhästelevä lentoyhtiö koko reissullamme. Air China, Air Asia, FireFly tai Malaysian Airlines eivät siihen pystyneet ;(

Kuala Lumpurin ja Shanghain välisen ensimmäisen osuuden lensimme Malaysian Airlinesin koneella, joka taas vahvisti tuntemuksia, että valitettavasti näillä meidän kotimaisilla lentoyhtiöillä on muutenkin hiukan kirimistä palvelun, tarjoilun ja yleisen mukavuuden alueilla. Penkkejä ei ollut ahdettu läheskään niin tiheään, kuin esimerkiksi Finnairin economy-luokassa, joten polvitilaa oli noin 10 cm enemmän, mikä tuntuu jo kummasti istumamukavuudessa. Ruoka oli myös todella hyvää lentoeväkseksi ja olipa tarjolla jälkimakeisiksi jopa Ferrero Rocherin suklaapallukoita. Siihen päälle mukavaa palvelua kauniilta ja miellyttäviltä aasialaislentoemoilta, niin olohan oli hemmoteltu.

Kiinassa tuli taas huomattua, kuinka mahtavaa on asua oikeassa vapaassa demokratiassa. Kentällä olisi ollut pari tuntia aikaa päivitellä matkapäiväkirjaa, mutta eihän se sieltä taaskaan onnistunut, kun nettisensuuri ei päästänyt sen enempää blogspot.comiin kuin esimerkiksi facebookinkaan. Ja vaikka emme olleet aikoneet Shanghaissa poistua kentän kansainväliseltä alueelta, niin eihän se onnistunut ilman, että kävimme läpi kaikki tullivelvollisuudet maahantulokaavakkeineen ja terveystietolomakkeineen moneen kertaan. Onneksi saimme pidätettyä parina viimeisenä lomapäivänä kurkkujamme kutittamaan alkaneen yskän sopivasti terveyskaranteeniviranomaisten tarkastuspisteen kohdalla - ties missä karmeassa kinuskilasareetissa sitä nyt maattaisiin karanteenissa, jos oltaisiin kohäisty väärässä paikassa!

H1N1-hysteria tuntuu muutenkin olevan noussut Aasiassa ja erityisesti Kiinassa aivan omaan potenssiinsa, joten matkailijoita tosiaankin syynätään lämpökameroilla ja terveyslomakkeilla. Tuntui hiukan turhalta täyttää 20 minuutin sisällä sama kaavake kahteen kertaan vain siksi, että kävimme hakemassa laukut hihnalta ja palasimme takaisin kansainväliselle puolelle. Yrmyn näköiset tullimiehet tai poliisit paukuttelivat leimoja planketteihin ihan kunnon perinteiseen totalitäärivaltion tyyliin ja jotenkin tuli sellainen olo, että ihan kiva, kun matka jatkuu vaapaammille vesille.

Mutta nyt voisi hieman tiivistää ajatuksia kuluneiden viikkojen lomasta. Vaikka olo onkin tällä hetkellä melkoisen väsynyt, niin samalla mieli on hyvä. Takana on onnistunut loma meille uudessa ja ennenkokemattomassa Malesiassa, jossa pääsimme yhdistämään monenlaisia asioita. Kuala Lumpurin miljoonakaupungin sykkeestä siirryimme aasialaisen ruokakulttuurin mekkaan Penangille nauttimaan mielikuvituksellisista mauista. Samalla saarella saimme ihailla myös kulttuurien sekoittumisen lopputuloksena syntynyttä historiallista sekamelskaa, joka vaikutti kauneudellaan. Ja ettei luonto, meri ja vesissä polskiminenkaan täysin unohtuisi, oli loman Langkawin osuus oikein paikallaan. Siihen päälle kun lisää Jaanan onnistuneen silmälasihankinnan, joka säästi meille pitkän pennin kotimaan hintoihin verrattuna, niin ei voi olla kuin huipputyytyväinen nyt taakse jäävään lomaan.

Tähän saakka jokaisella tropiikkiin ja todella lämpöisiin oloihin suuntautuneella matkalla on vatsa osoittanut jonkinlaisia pieniä oireita. Monesti on pitänyt kutsua paikalle tohtori piikkeineen, mutta tällä kerralla kävimme reissun ilman mitään vatsaoireita. Onko tuo osoitus Malesian paremmasta hygieniatasosta, huolellisesta käsidesinfioinnista vaiko silkasta hyvästä tuurista? Taitaa olla mahdotonta sanoa? Sinänsä olen hiukan yllättynytkin siitä, ettei mitään tauteja ilmennyt, varsinkin kun hieman uhkarohkeasti syödä nautiskelin kaikkea mahdollista salaateista, majoneeseista jopa asioihin, mille en edes nimeä tiennyt.

Hiukan meinaa toki kurkkua kutittaa tämä 55 asteen lämpötilaero. Ja jotain pientä jää aina reissussa myös miinuksen puolelle. Tällä reissulla tosin harvinaisen vähän. Taisin jossain vaiheessa kertoa blogissa, että veimme nahkaliivini Langkawilla Tony-nimiselle räätälille korjattavaksi, koska niiden vuori on hieman rikki. Kuten taisin myös kertoa, tarjoili räätäli meillekin juomia liikkeessään samalla kun naukkaili itsekin. Tonylle whisky taisi lopulta maistua töitä enemmän, joten nahkaliivien vuori jäi korjaamatta. Silkkipaidan hän tosin sai valmiiksi, mutta onneksi kaikki meni muuten hyvin ja juoppo räätäli palautti liivini takaisin nolona ja pahoillaan... eipä tuosta sen suurempia suruja, ei se ole ensimmäinen kerta, kun pullonhenki on miestä vahvempi! :)

Monesti ihmiset kysyvät seuraavan kysymyksen: menisittekö uudestaan? Siihen on helppo vastata: kyllä. Mutta en ehkä enää noihin samoihin paikkoihin. Malesia on kuitenkin niin iso maa, että siellä riittää paljon nähtävää muuallakin. Ihastuimme kovasti Thaimaan Koh Lipen tyylisiin kirkkaisiin vesiin ja todennäköisesti vastaavia maisemia löytyisi Malakan niemimaan toiselta puolelta esimerkiksi Pulau Perhentianilta tai vaikkapa Borneon saaren puolelta. Sille puolelle on kuitenkin viisaampaa matkustaa keväällä, kesällä tai alkusyksystä, joten aika tulee näyttämään, tuleeko tuonne yleensäkään lähdettyä. Nuo kun ovat kuitenkin vuodenaikoja, jolloin voimme matkustella asuntoautolla koiriemme kanssa, joten meille tuo sydäntalven aika joulun molemmin puolin on paras ajankohta kaataa kaamoksen pahin voima. Ja silloin noissa muissa Malesian kohteissa kärsitään käsittääkseni monsuunisateista ja myrskyistä.

Tämä matkapäiväkirja alkaa siis olemaan tässä vaiheessa paketissa. Mukavaa on ollut huomata, että Malesian matkablogimme sivuille on päivittäin löytänyt varsin mukavasti porukkaa. Parhaimpina päivinä sivuilla on vieraillut liki 500 henkeä, joten onneksi näitä jorinoita on jaksanut muutkin lukea, eikä homma ole mennyt pelkästään yksinpuheluksi. Malesia taitaa siis kiinnostaa ja eipä ihme, näillä kokemuksilla sitä uskaltaa helposti suositella monipuolisena ja takuulämpimänä matkakohteena!

Reissulta palaamisessa on monia hyvä puolia ja yksi parhaista on se, että sitten voi taas alkaa suunnittelemaan uutta matkaa. Minne? Afrikkaan? Intiaan? Australiaan? Etelä-Amerikkaan? Maailmassa on kuitenkin yhden ihmisen elämän ajaksi aika paljon käymättömiä paikkoja, joten nyt saa taas alkaa haaveilemaan uusista paikoista. Ja kun tarpeeksi haaveilee, niin jossakin vaiheessa haaveista tulee totta. Joten jos ja kun seuraava reissu on tiedossa, niin matkapäiväkirjaakin on taas luvassa.

Siihen saakka siis moikka!

PS. Tuossa vielä yksi panoraama yhdestä Malesian kuvatuimmista paikoista Petronas-tornien vierestä puistosta.