Unelmapäivä Lipellä

Koh Lipe, Thaimaa. Lämpötila: 34 astetta. Lomafiilis 115%.

Lomat alkoivat olla Langkavilla lusittuna, kun tiistaina heräilimme kännykän herätyskellon ikävään ääneen. Mutta ei tulosta ilman tuskaa! Koska kyyti Thaimaaseen vievälle pikaveneelle oli sovittuna jo kello kahdeksaksi, oli seitsemän jälkeen heti rynnistettävä aamupalalle. Nämä Mutiara Burau Bayn aamupalat ovat olleet kyllä lievä pettymys, mutta jotain sieltä joka aamu on saanut napsittua suuhunsa.

Aikamme kyytiä odoteltuamme ja kellon lähestyessä jo puolta yhdeksää, menin kysymään respasta missä kyytimme viipyy, jolloin selvisi, että jotenkin retkifirma oli onnistunut ryssimään kyytimme satamaan. Onneksi avulias hotellin työntekijä lähti nakkaamaan meidät autollaan satamaan, minne ei lopulta ollut hotelliltamme kuin viiden minuutin ajomatka.

Passipuleeraamisen ja maahantulokaavakkeiden täytön jälkeen olimme valmiita matkaan. Kyytinämme oli isokokoinen moottorivene eli speedboat, kuten noita täällä kutsutaan. Kolmen isokokoisen Honda-perämoottorin voimalla vöyreä vene lähti kevyeeseen plaaniin heti sataman ulkopuolella ja niinpä Langkawin vuoristoinen silhuetti alkoi katoamaan taaksemme nopeaa vauhtia.

Saavuimme Koh Lipelle jopa etuajassa ja satamaan lipuessamme eteen avautuva näkymä alkoi nostamaan hienot fiilikset pintaan. Vesi satamassa ja jopa moottoriveneiden jäljiltä oli uskomattoman kirkasta. Langkawin ja Penangin rantavesien sameuteen verrattuna tuntui, kuin olisimme siirtyneet toiseen kirkkaan vihreään ulottuvuuteen...

Koh Lipestä emme itse olleet kuulleet ennen toissa iltaa käytännössä mitään. Ja nyt istuskelimme upealla, vihreävetisellä rannalla ja odottelimme snorklausretken alkua. Täytyy sanoa, että odotukset olivat korkealla!

Onneksi päivän ohjelma myös palkitsi ja jopa ylitti nuo odotukset. Koh Lipen päärannalla eli hiukan huvittavasti nimetyllä "Pattayabeachillä" meille esittäytyi italialaistyttö Rosa, joka tulisi hoitamaan retkemme opastuksen ja huolehtisi muutenkin päivän ohjelman sujuvuudesta. Niinpä hyppäsimme oppaan johdolla pitkähäntäveneeseen, jolla lähdimme kohti ensimmäistä snorklauskohdetta.

Heti veteen päästyämme saimme lopullisen varmistuksen siitä, että päivästä tulisi antoisa ja että veden alla riittäisi paljon nähtävää. Värikkäät kalat ja monimuotoiset korallit tarjosivat upeaa vedenalaista silmäkarkkia pitkästä aikaa, joten meistä tuntui, ettemme malttaisi lopettaa snorklaamista laisinkaan. Päivän ohjelmaan kuului kuitenkin käyntejä neljässä eri snorklauspaikassa ja lounas privaattirannalla, joten emme voineet jäädä yhteen paikkaan tuntia puoltatoista kauempaa.

Onneksi maltoimme jatkaa matkaa, sillä vesi kirkastui lisää seuraavissa paikoissa ja upeinta snorklaaminen oli suoraan puuterihiekkaiselta rannalta, jossa söimme lounasta. Olipa hiukan hemmoteltu olo, kun istuimme kaatuneen puunrungon päällä odottelemassa, että oppaamme tarjoilee meille riisiä, currykanaa ja vihanneksia lounaaksi. Ja sillä rannalle ei ollut muita ihmisiä... tosin pitkähäntäveneen kuljettajan merimustalaislaulut kuuluivat hentoina taustalla, kun kaveri makoili veneensä perälaudalla. Aika idyllistä...

Joten nyt on taas päästy kirkkaiden vesien makuun. Tämän jälkeen eivät Langkawin rannat enää tunnu oikein miltään. Pienet meduusat tosin polttelivat pieninä pistoksina välillä snorklatessa, mutta ne olivat lähinnä hyttysen pistolta tuntuvia äimäisyjä. Eivätkä ne ainakaan ole parimetrisiä palovammantekijöitä tuolla Lipellä, kuten ne olivat Penangilla.

Sen verran väsyneeltä olo nyt illalla Thaimaasta palaamisen jälkeen tuntuu, että juttua tuolta Koh Lipeltä voisi kirjoitella lisää tarinaa vaikkapa lentokonetta odotellessa huomenna, kun matkaamme taas takaisin Kuala Lumpuriin. Loman viime päivät ovat siis käsillä ja kohta on suunnattava takaisin kotimaan kaamokseen. Mutta vielä nyt lämpö tuntuu ihossa, luissa ja ytimissä. Tuntuu itseasiassa aika paljon... meillä molemmilla on nimittäin selkä aika punaisena, joten saapa nähdä tuleeko selällään nukkumisesta mitään ensi yönä? Ja jos vaikka jonkun panoraamankin saisi huomenna tuolta Koh Lipeltä kasattua...

Huomenna on muuten mentävä hakemaan Jaanan silmälasit optikkoliikkeestä Kuala Lumpurissa. Heiltä tuli nimittäin sähköpostia, että lasit ovat valmiina.

Joten hyvää yötä, pikkuisen palaneet punanahat alkavat koisimaan!

Ja ettei ihan pelkäksi sanailuksi menisi, niin tässäpä myös pieni video tuolta Koh Lipeltä: