Ettei homma olisi liian helppoa...

Vantaa, Suomi. Lämpötila: -9 astetta. Lomafiilis 29 %.

Aamulla heräsimme kuuden aikaan kotisängyssä Oulussa ja olo oli hieman hontelo muutaman tunnin unien jäljiltä. On se kumma, että muka pitää niin tosissaan seurata 24-sarjaa televisiosta, että sitten silmät ristissä on maailmalle porskuttelemassa.

Kyyti tuli hakemaan meitä kentälle vartin yli seitsemän ja kotikadulla kohti kenttää kaasutellessamme kyselin vielä Jaanalta tarkistukset, että kaikki on mukana: passit, Visa-kortti, lompakko, kännykkä jne.... Takapenkiltä kuului vahvistus, että kaikki mukana.

Mutta... mutta... Kun astelimme autosta ulos ja sisään Oulunsalon kenttärakennukseen, niin Jaanan komentti sai sydämeni pomppimaan muutaman harha-askeleen: hän ilmoitti ihmeissään, että ei se käsilaukku olekaan mukana, vaan lompakko, luottokortti, kännykkä ja jotain muuta pientä on yhä keittiön pöydällä kotona... Pasmat meinasivat mennä sekaisin ja kyytikin oli jo matkalla pois kentältä...? Mitä nyt? Onneksi molempien passit olivat minulla, joten lentokoneeseen sentään pääsisimme!

Äkkiä soitto kuskille, joka lähti hakemaan laukkua kotoamme. Pian kyllä totesimme, ettemme millään saa sitä laukkua tavaroineen samaan koneeseen, joten seuraavaksi piti alkaa etsiä toista ratkaisua. Onneksi saimme vinkin Blue1:sen virkailijalta, joka neuvoi, että jos vain teillä on aikaa odotella sitä Helsingissä, voitte hoitaa sen perässä mukaanne Finnairin rahtina, jonka sitten noudatte kentän Cargosta.

Joten nyt sitten istutaan ja venaillaan, että loputkin kamat tulisivat Helsinkiin.  Ehkä tämä tästä lähtee taas menemään helpommalla kaavalla, alussa aina hankalaa, mutta lopussa...? Söimme juuri kevyen keittolounaan oluen/viinin kera, joten olo sinänsä on kohtuullisen kohdillaan ja jos/kun käsilaukku vielä ennen iltaa löytää mukaamme, niin kaikki on mukavasti reilassa ja reissu saa jatkua kohti uusia kommelluksia ;)