Huippuhetkiä Burau Bayssä

Pulau Langkawi, Malesia. Lämpötila: 32 astetta. Lomafiilis 110%.

Sunnuntai-aamuna nukuskelimme kohtuullisen pitkään ja sulattelimme herätessämme vielä eilisen retkipäivän mukavia kokemuksia. Kauaa emme kuitenkaan muisteluksiin voineet käyttää aikaa, sillä ennen uloskirjautumista Holiday Villasta meidän piti ehtiä käymään Cactuksessa aamiaisella. Cactus vaikuttaa olevan tosi suosittu kaiken ikäisten matkailijoiden ja eri kansallisuuksien parissa, mutta aina sinne sekaan näyttää sopivan. Ja ruoka on hyvää ja edullista.

Hiukan ennen puoltapäivää maksoimme huonelaskun ja siirryimme laukkuinemme odottamaan kyytiä Langkawin saaren toiselle puolelle Burau Bayhin. Bellboyn tilaama teksi tulikin parissa minuutissa viereiseltä kopilta ja pääsimme hyppäämään kyytiin. Sovimme kuskin kanssa matkan hinnaksi kuutta euroa vastaavan summan, joka ei reilun parinkymmenen kilometrin matkasta ole kyllä suomalaisen kustannustason mukaan pahakaan hinta.

Puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Mutiara Burau Bay Resortin ovelle, minne kuski meidät tiputti. Ensivaikutelma paikasta oli hieman ristiriitainen. Vehreän, miltei viidakkomaisen palmumetsän keskellä ja rannalla oli hieman nuhjuisen oloisia bungaloveja, jotka eivät ensisilmäykseltä kauheasti vakuuttaneet. Onneksi olimme tutustuneet netissä etukäteen paikan saamiin arvosteluihin, joten tiesimme odottaakin pientä kuluneisuutta. Pienen nuhruisuuden vastapainoksi odotuksemme olivatkin kohdistuneet hotellin sijaintiin upealla rannalla ja rentoon ilmapiiriin.

Koska olimme saapuneet uuteen hotelliin hieman etuajassa, jouduimme odottamaan meille luovutettavan huoneen siivousta lobbyssä istuskellen. Niinpä päätin sillä välillä käydä hieman tutustelemassa ympäristöön. Heti uima-allasalueella olo rauhoittui ja viimeistää rannalla leveä hymy levisi kasvoille: aika komea biitsi! Kuvasin samalla rannalta panoraaman, joten tuolta siellä kahden aikaan näytti: Mutiara Burau Bay Resort beach.

Viime päivinä Langkawilla ja lähimerialueilla on puhaltanut aika voimakas tuuli, joten kun kuulimme hotelliin saapuessamme, että saaren korkeimmalle huipulle kulkeva cable-car on jälleen toiminnassa, päätimme lähteä heti huoneen saatuamme kohti vuoren huippua. Nakkasimme kamat sisään huoneseen ja vaihdoimme nopeasti rennommat tamineet päälle.

Nappasimme teksin hotellin edestä, joka kuljetti meidät kilometrin matkan läheiseen Oriental Villageen, mistä tuo cable-car tai suomeksi paremminkin kondolihissi kulkee saaren korkeimmalle huipulle. Oriental Village yllätti kauneudellaan ja päätimmekin tulla sinne uudestaan esimerkiksi syömään tai ostoksille. Shoppailut saivat kuitenkin tällä kertaa odotella, sillä kello oli jo kovaa kyytiä käymässä iltaa kohti ja hissien kulku loppuisi saamiemme tietojen mukaan jo viiden aikaan. Niinpä tiketit tiskiin ja kondolin kyytiin.

Pääsimme kahdestaan omaan hissivaunuun, joka lähti kulkemaan hieman huojuen kohti yläilmoja. Miehen käsivarren paksuisen teräsvaijerin varassa lähdimme notkumaan kohti satojen metrien korkeudessa edessä odottavia upeita maisemia. Tuijottelimme innoissamme ympärillämme avautuvia näkymiä ja pongasimme korkeuksista esimerkiksi hotellimme rantoineen, jotka näyttivät ylhäältä todella kaukaisilta ja pieniltä.

Ylhäällä päätimme heti lähteä kävelemään kohti kahden huipun välillä kulkevaa riippusiltaa, josta olimme nähneet hienoja valokuvia monilta Langkawin kävijöiltä. Satojen askelmien ja useiden portaiden jälkeen pääsimme tuolle vaijerien varassa riipuvalle sillalle, jolta näkymät olivat yksinkertaisesti mykistyttäviä. Oheisesta kuvasta ja panoraamasta saanee jonkinlaisen käsityksen paikan huimaavista näköaloista. Jaanan tepastellessa perässäni alkoi tuo silta heilua ja huojua muutaman sentin liikkeellä ja heti oli kuulemma syy minun. Koitin kyllä esittää, että voimakkaat tuulet saattavat olla todennäköisempi syy teräs- ja betonirakenteisen sillan heilumiseen, mutta jostakin syystä meikäläinen oli Jaanan mielestä todennäisempi vaaratekijä :)

Aikamme maisemia ihailtuamme lähdimme jälleen kohti alhaalla odottavaa Oriental Villagea. Kotimatkasta tulikin aika huima kokemus, koska ilmeisesti tuulet olivat koko ajan yltymässä. Niinpä alaspäin mentäessä alkoi meno olla liiankin hurjaa. Koska vaijerien kannatinpilarien väli on useita satoja metrejä ja hissejä aika tiheässä, alkavat ne ilmeisesti tuulen takia heijata ylös ja alas. Teräsvaijeri joustaa kuitenkin aika paljon, koska hissit alkoivat suunnilleen matkan keskivaiheessa tehdä useiden metrien liikettä ylä- ja alasuuntaan. Olipa aika kumma tunne mahanpohjassa ja tasapainoelimissä, kun satojen metrien korkeudessa kallioiden yläpuolella alettiin hitaasti bogoamaan tuulen tahdissa. Onneksi matka sujui kaikesta huolimatta hyvin ja pääsimme myös alas ihan täysissä ruumiin ja hengen voimissa. Eli eipä kumma, jos hissien toiminta keskeytetään kovien tuulien aikana.

Pienen shoppailukierroksen jälkeen palasimme hotellille uimaan. Kävimme tällä kerralla taas meressä kastautumassa, vaikka kuulemma tälläkin rannalla oli pari päivää sitten joku polttanut itsensä meduusan lonkeroihin. Kaikki meni kuitenkin onneksi hyvin ja merivesi virkisti mahtavasti kapuamisesta kuumenneita kulkijoita.

Illalla astelimme suoraan rantabungalovimme vieressä olevaan ravintolaan syömään ja kuuntelemaan elävää musiikkia. Tässä vaiheessa matkaa annoimme itsellemme luvan syödä muutakin kuin aasialaista safkaa, joten illan menu olikin sitten italialaispainotteinen: spagettia kermalohella ja pepperonipizzaa. Katselimme ravintolasta Andamaanien mereen laskeutuvaa aurinkoa ja kuuntelimme kun ihan kohtuullisen kuuloinen paikallinen bändi soitti mukavaa musaa pimenevässä illassa. Sweeeeeet houuuuum aaaalabaaaama! Lynnäreitäkin siis kuultiin ja ilta oli rennon mukava. Mutta nyt takaisin kämpille, bändi soittaa vielä pari settiä, jotka voimme kuunnella oman bungalovimme parvekkeella istuskellen ja juomia zippaillen...

PS. Kuten yhdestä tämänpäiväisestä kuvasta paljastuu, sain vihdoinkin tietää, mitä kuuluu vanhalle stratocasterilleni. Enpä ole kuullut siitä mitään muutamaan vuoteen, sen jälkeen kun sen taannoin myin, mutta täällähän sen kohtalo viimeinkin selvisi: se on näköjään turvonnut soittokelvottomaksi ja seisoo nyt rauhanmonumenttina Burau Bayssä... :)

PS. Tässä vielä panoraama Mutiara Burau Bay Resortin uima-altaalta.

Lentäviä koiria ja uivia apinoita

Pulau Langkawi, Malesia. Lämpötila: 34 astetta. Lomafiilis 110%.

Jossakin vaiheessa lomaa täytyy tulla eteen sen huipennus. Tämänpäiväiväistä Mangrove-retkeä voi hyvällä syyllä pitää sellaisena. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi ainakin me lähdemme kodin mukavista ja turvallisista kuvioista kauemmas lähes toiselle puolelle maapalloa, ovat uudet ennen kokemattomat asiat. Tänään niitä asioita tuli taas koettua oikein roppakaupalla. Ja kameran suljin loksutti kuumana. Toivottavasti oheisista kuvista välittyy edes hailakkaasti ne upeat näkymät ja kokemukset, mitä päivän retken aikana näimme ja koimme.

Starttasimme hotellilta liikkeelle monikansallisen ryhmän mukana hieman ennen kello yhdeksää ja edessä oli parinkymmenen kilometrin ajomatka saaren pohjoisosiin, josta lähtisimme jatkamaan kulkua vesitse pienehköillä 10-15 hengen katetuilla veneillä. "Harashoo, harashoo", kuului kirgiisityttöjen suusta takapenkiltä kun lähdimme ajelemaan kohti laitureita. Mikäs siinä sitten: harashoo se olkoon!

Meille retken myynyt kadunvarren retkikojun kaveri oli onneksi lupauksensa mukaan informoinut retkiä toteuttavaa firmaa siitä, että tahdoisin saada mahdollisimman hyvät olosuhteet valokuvausta ajatellen, joten oppaamme järjesti meille veneen, johon tuli vain kaksi muuta pariskuntaa lisäksemme. Lisäksi opas aikoi pysähdellä normaalia useammin ja pidempään, jotta kuvaus onnistuisi paremmin.

Lyhyen veneajelun jälkeen saavuimme vesiretken ensimmäiseen pysähdyspaikkaan, joka oli kelluva kalanviljelylaitos tai kalafarmi, kuten he itse sitä kutsuivat. Farmilla nousimme veneistä ja jouduimme astelemaan kapeille kolmen-neljänkymmenen sentin levyisille lankkusilloille, jotka erottivat kala-altaat toisistaan. Tutiseville ja osittain lahoilla lankkukäytävillä joutui astelemaan aika tarkkana, ettei olisi pudonnut veden sekaan ilmaiseksi ruoaksi viljeltäville kaloille. Hyvä kai noiden aasialaisten kukkakeppien on lahoilla lankuilla tepastella, mutta kun siihen nakataan 100 kiloa ehtaa suomalaista äijäenergiaa, niin parrut parahtelee ja naulat natisee!

Paikan pitäjä eli kalafarmari esitteli ryhmällemme monia alueen erikoisia kaloja ja kierrätti käsissämme eläviä meritähtiä ja muita kummallisia mereneläviä. Esimerkiksi Boxfish muistutti muodoltaan laatikkoa. Jumalattoman kokoinen rausku taas tuijotteli meitä sen näköisenä, että sen altaan kohdalla tuli askeleitaan varottua erityisen huolellisesti. Eräässä altaassa oli vajaan metrin mittaisia kaloja, jotka tuntuivat tekevän selvää lähes kaikesta mitä altaaseen nakattiin - farmarin veteen nakkaamaa Crocs-kopiokenkää ne eivät kuitenkaan suostuneet syömään, mutta kävivät porukalla kuitenkin innolla repimässä. Onneksi tuolta selvittiin kuitenkin takaisin veneisiin ilman irronneita sormia, raajoja tai muita ruumiinosia :)

Lyhyehkön veneajelun jälkeen siirryimme syvemmälle Mangrovea kasvavalle joelle, missä eteemme tuli yhtäkkiä kallioinen, mutta elämää vilisevä paikka. Tuolta kalliolta viidakon apinat katselivat meitä veneisiin hiukan omituisen ja nälkäisen näköisinä. Vaikka kyse on täysin vapaina viidakossa elävistä apinoista, ovat paikalla pysähtyneet turistiveneet opettaneet noille apinoille sellaisia tapoja, mitä täysin ihmisen pilaamattomissa oloissa elävillä apinoilla harvoin näkee. Nämä apinat nimittäin osaavat uida ja ne myös tekevät sen ilmaisen ruoan takia.

Oli todella mielenkiintoista ja mukavaa seurata tovin aikaa apinoiden touhustelua niiden luontaisessa ympäristössä. Ne tappelivat ruoan päältä ja sukivat välillä toisiaan. Äitiapina yritti pitää huolta onnettoman näköisestä pienokaisestaan ja lauman kuningas hallitsi koko shown kulkua ja napsi parhaat palat päältä. Välillä rohkeimmat yksilöt hyppäsivät puista liian lähelle ajautuneiden veneiden kyytiin, missä ne aihettivat pientä epäjärjestystä. Oppaat kuitenkin saivat ne poistumaan veneestä nakkaamalla ruokapaloja veteen, mistä apinat ne sitten uimalla hakivatkin.

Seuraavana siirryimme taas tovin matkaa jokea pitkin sisämaahan päin, missä pian näimme jokivarren metsässä vanhan ja korkean pystyyn kelottuneen puun, jossa uljaina istuskeli upean näköisiä petolintuja. Kotkiksi noita oppaat taaskin kutsuivat ja tarkemman lajimäärityksen jätän tälläkin kerralla ammattitaitoisemmille ornitologeille, mutta sovitaan niin, että kotkiksi nyt tässä niitä kutsun.

Noita kotkia oli paikalla ainakin kahta-kolmea eri väristä ja kokoista variaatiota, joista isointa ja vaaleinta kuvittelisin merikotkaksi. Olipa miten oli, mutta oli hurjaa katsella noiden petolintujen liitelyä yllämme ja niiden huimia syöksyjä kohti veden pintaa, kun oppaat niitä ruokkivat veneistämme nakelluilla ruokapaloilla.

Kotkapysähdyksestä toivuttuamme jatkoimme yhä matkaa joella syvemmälle sisämaahan, missä kuljimme välillä veneellä vuoren läpi krokotiililuolaksi kutsutun luonnon muovaaman tunnelin kautta. Paikalla ei tosin enää ole krokotiileja, mutta onnistuimme kuitenkin pongaamaan parimetrisen varaanin uimassa aivan muutaman metrin päässä veneestämme. Aikamoisen ruma otus, kuten oheinen kuva osoittaa?

Krokotiililuolan jälkeen nousimme veneestä eräälle kallioiselle rannalle, mistä kävelimme lyhyen matkan läheisiin tippukiviluoliin. Luolaston katossa roikkui stalagtiittien tai -miittien kanssa sulassa sovussa sadoittain varsin epämielyttävän näköisiä otuksia, joita meillä länsimaissa on yleensä totuttu yhdistämään enemmän noihin verenimentähommiin. Olikin varsin outo tunne kävellä läpi miltei täysin pimeän luolan ja tuntea välillä ilmavirrasta, kuinka lepakot sujahtelivat lentäen ylitsemme aivan päidemme yläpuolelta.

Onneksi noita otuksia ei tuolla luolassa nähnyt kunnolla, sillä liikuimme tuolla pelkästään taskulampun valossa. Koska salaman käyttö oli myös kiellettyä, olisi kuvat tuolta jääneet kokonaan ottamatta, ellei opas olisi erikseen antanut minulle lupaa ottaa muutama kuva myös salaman kanssa periaatteella: ei kerrota kenellekään, hys, hys! Salamoiden läiskeeseen nuo rumat lentävät koirat ovat kuitenkin tottuneet, koska tuo kielto on tullut vasta aivan kuluneen vuoden aikana voimaan. Joten tässäpä pari näytettä luolasta. Ja noita otuksia oli tuolla paljon! Ja mitä sanotte, eikö vaan muistuta kummasti Alien-elokuvan hirviötä tuo lepakon suuvärkki?

Vampyyrityylisten fiilistelyjen jälkeen vuorossa oli lounas. Pysähdyimme jälleen eräälle kalafarmille, jonka ravintolassa meitä odotti monipuolinen buffet-ateria. Ja koska aamiainen oli jäänyt väliin, ahmimme maukkaat malesialaissafkat suurella kiitollisuudella parempiin suihin.

Retkipäivän lopuksi ja mukavaksi viilennykseksi kiihdyttelimme veneellämme pois joelta ja kohti edessä aukeavaa Andamaanien merta. Kiersimme Langkawin pääsaaren pohjoiskärjen siten, että välillä olimme aivan Thaimaan rajalla, josta saatoimme nähdä selvästi naapurimaan saaria ja rannikon. Kymmenisen minuutin päästä rantauduimme eräälle saaren läntisen puolen rannoista, missä vihdoinkin pääsimme Jaanan kanssa uimaan mereen. Ja arvatkaapa tuntuiko se ihanan viilentävältä koko aurinkoisen pöivän kiertämisen jälkeen? KYLLÄ! Rannan näkymä oli myös varsin kaunis, joten laitan pari kuvaa oheen polskutteluistamme ja maisemasta. Kirjaimellisesti tosi COOL lopetus kuumalle, mutta mahtavalle retkipäivälle. Vaaleata lihaa vihreässä vedessä :)

Sitten kamat kasaan ja kyyti takaisin hotellille. Olo oli kyllä huoneeseen päästyämme aika sippi, mutta samalla onnellinen: tällaisia päiviä varten lomalla ollaan!

Illalla kävimme vielä hakemassa pyykit pesulasta, vaihdoimme hieman rahaa ja kävimme kysymässä väliaikatietoja nahkaliivien ja silkkipaidan tilanteesta. Siellähän se räätäli istui liikkeessänsä jonkun tyypin kanssa ja kiskoi skottiwhiskyä naamaansa. Mutta vakuutteli kyllä, että vaatteet ovat maanantaina valmiita. Uskottavahan se on, kun aikuinen mies näin sanoo! Toivottavasti hän ei kuitenkaan ala ompeluhommiin tuon pullon jälkeen vaan malttaa odottaa aamua ja selvempää hetkeä. Tarjosihan tuo onneksi kuitenkin meillekin lasilliset. Ne toimivat sopivina aperitiiveina iltaruoalle :)

Huomenna aiomme pakata laukut ja siirtyä Langkawin osuuden viimeisiksi päiviksi Mutiara Burau Bay resortiin saaren toiselle reunalle. Joten sieltä on luvassa sitten seuraavaa tarinaa, kunhan sinne asti päästään. Matkaa ei onneksi ole kuin ehkä 23 kilometriä, joten siirtymä on helppo ja nopea.

PS. Yleisön pyynnöstä lisäsin vielä yhden panoraaman tuolta mangrove-retkeltä.

Tiikerin vuosi alkaa

Pulau Langkawi, Malesia. Lämpötila: 33 astetta. Lomafiilis 100%.

Olipa aika mukavaa avata aamulla verhot ja katsella näkymää omalta parvekkeelta uima-allasalueen yli kohti Andamaanien meren rantaa. Juuri hotellin kohdalla on meressä lähellä saari ja kallioiset niemet laskeutuvat turkoosiin veteen molemmilla puolilla rantaamme, joten nyt on taas maisemat kohdallaan. Langkawin saari vaikuttaa todella upealta rantalomapaikalta ja vieläpä edulliselta sellaiselta.

Perjantain ohjelmaksi olimme jo edellisenä päivänä päättäneet pyykkihuollon suorittamisen, retkien varaamisen ja rannalla sekä uima-allasalueella kuljailun. Koska emme kotimaassa hotellihuonetta varatessa ottaneet aamiaista pakettiin, niin aamiainen oli myös ohjelmassa hotellin ulkopuolella, mistä aivan vastapäätä löytyy lukuisten matkailijoiden hyväksi ja edulliseksi kehuma Cactus-ravintola.

Niinpä nakkasimme kevyet tamineet niskaamme, pyykkipussit kainaloon ja otimme teksin hotellin edestä. Lähin laundry-paikka sijaitsee parin kilometrin päässä hotellilta, jonne kuski kuljetti meidät 6 ringitin hinnalla. Pesulan rouva punnitsi tuomamme likaiset vaattet vaa'alla ja sovimme 3,6 kilon kasalle hinnaksi 3,5 euroa vastaavan summan ringittejä. Ei paha hinta sinänsä, mutta hieman extraa tuli siitä, että halusimme joitakin vaatteita silitettyinä. Joten ihan Thaimaan hinnoilla ei täällä vaatteita saa pesetettyä, mutta eivät nämäkään hinnat silti päätä huimaa.

Paluumatkalla kävimme myös viemässä intialaiselle räätälille nahkaliivini, joiden vuori kaipasi uusintaa. Samalla tilasin itselleni yhden silkkipaidan, jonka malliksi jätin Thaimaassa muutama vuosi sitten teetetyn paidan. Hinnaksi ompeluhommille sovimme silkkipaidan osalta 180 ringittiä ja nahkaliivien vuoren uusinnan kuluiksi tuli 150 ringittiä. Räätälin poika halusi välttämättä esitellä meille liikkeen takana asuvan naapurinsa kotieläimen, joka olikin suomalaisittain aika erikoista lajia, nimittäin ilmeisesti jonkin sortin haukka tai kotka. Kotkaksi perhe sitä ainakin kutsui, mutta jos joku tietää tarkemman lajimäärityksen, niin vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan.

Perheen rouva tuli hetken päästä lastensa kanssa ulos ja toi mukanaan pienen punertavan petolinnun, joka oli täysin vapaana heidän kotonaan. Lintu oli selvästi tottunut ihmisten käsittelyyn ja niinpä räätäli usutti meitä koskemaan eläimeen. Hieman pelokkaina silittelimmekin koukkunokkaa, mutta automaattisesti ja refleksinomaisesti käsi tuli vedettyä pois linnun kunnioitettavien kynsien ja terävän nokan läheltä, kun se käänteli päätään hieman levottoman oloisena. Linnun tehtävänä oli käytännössä samat hommat, mitä meillä kotona on entisaikoina pidetty kissojen tehtävänä: pitää rotat ja muut jyrsijät poissa omistajansa tontilta, mutta niiden lisäksi siivekäs peto tappaa myös käärmeet ja muitakin epämiellyttäviä otuksia, mihin suomalainen kotikissa ei taida ihan kyetä. Jännää oli, että lintu oli ulkonakin täysin vapaana, mutta ei lähtenyt omistajansa läheltä kauemmas. Uskollinen kotieläin ilmeisesti?

Räätäliltä kävelimme Cactus-ravintolaan aamiaiselle, joka olikin kehujen mukainen eli hyvä ja edullinen. Vaihtoehtoja oli monenlaisia ja hintataso näyttää kyseisessä paikassa vaihtelevan eurosta ylöspäin. Kahdella eurolla henkeä kohden oli jo edessä monipuolinen aamiainen, juomineen ja hedelmineen. Cactus vaikuttaisi olevan suosittu paikka myös nuorison keskuudessa, sillä siellä ollessamme paikassa istui paljon reppumatkaajan oloisia nuoriapareja. Ja kun katseen kohotti ravintolan kattoon, saattoi sieltä lukea terveisiä lukuisilta aiemmilta kävijöiltä, kuten oheisesta kuvasta näkyy. Ja Suomen lippukin koristi uljaana, mutta hieman rähjäisenä seinää!

Aamiaisen jälkeen kävimme varaamassa lauantaiksi koko päivän veneretken mangrove-teemalla. Kyseisellä retkellä kuljemme pikku paatilla saaristossa, pitkin jokia ja välillä pysähdymme lepakkoluolissa, mangrovesuolla, kotkia kuvaamassa sekä käymme uimassa saaren kuulemma parhaalla rannalla. Mutta siitä lisää huomenna retken jälkeen. Nyt aiomme keskittyä nauttimaan upeasta rannasta ja kauniista maisemista. Jaana meni juuri puolentoista tunnin malesialaiseen hierontaan hotellin kylpylään, joten pientä hemmotteluakin on tänään tarjolla.

Langawi vaikuttaa näin ensinäkemältä varsin mukavalta paikalta. Samaa siisteyttä, mihin olemme Penangilla ja Kuala Lumpurissa olemme tottuneet, ei täältä löydä, koska roskiakin näkyy tienvarsilla yllättävän paljon. Mutta sellaista lumoavaa luonnonkaunetta, mitä täältä tuntuu myös löytyvän, emme aivan nähneet noissa kahdessa muussa paikassa.

Kävimme iltapäivän kuumimpina tunteina yrittämässä viilennystä uima-altaalla, mutta auringon porotuksessa kuumentunut vesi alkoi olla jopa liian lämmintä antaakseen todellista viilennystä helteeseen. Vaan eipä kyllä oikeastaan passaa valittaa, kyllä tässä ehtii vielä kärsiä vilua ja nälkää, kunhan täältä kotiin taas palataan. Niinpä tiikeriä tankkiin ja kuumudesta kärsimään - kohta muuten alkaa kiinalaisten tiikerin vuosi! :)

Tässäpä lopuksi muutama panoraama, joiden avulla pääsee paikanpäälle keskelle samoja maisemia, missä tämä päivä ollaan hippaloitu:

Holiday Villa Resortin ranta
Holiday Villa Resortin deluxe huone
Holiday Villa Resortin uima-allasalue
Holiday Villa Resortin uima-allasalue eri kulmasta

Tulikärpäsen siivillä

Pulau Langkawi, Malesia. Lämpötila: 29 astetta. Lomafiilis 100 %.

Aluksi terveisiä Langkawilta! Täällä ollaan ja mukavasti menee. Kannatti tulla!

Tämän päiväinen siirtyminen Langkawin saarelle alkoi taksikyydillä lentokentälle. Luovutimme huoneen jo klo 13 aikaan, joten ennen kentälle menoa meillä oli aikaa parisen tuntia, jotka päätimme käyttää itsemme hyväksi hoitoja nauttien. Niinpä jätimme laukut hotellin aulaan bellboyn huomaan ja käppäilimme muutaman sadan metrin päähän ensimmäiseen kadun varren hoitolaan.

Beautycenterissä päätimme aikataulun takia keskittyä pelkästään jalkojen hoitoon, joten sovimme molemmille pedikyyri-hoidot. Kiinalainen nuoripari ohjasikin meidät vierekkäin mukaville pehmustetuille tuoleille ilmastoituun huoneeseen, jossa alkoi tapahtumaan. Nuori kiinalaisnainen otti Jaanan jalat käsittelyyn ja nuori mies alkoi rouhimaan minun jalkapohjiani. Pitäisi varmaan käydä useamminkin pedikyyrissä, sillä Jaanan jalkapohjat olivat hetkessä hiotut, kun taas suuuremmista voimistaan huolimatta sai mies tehdä jalkojeni kanssa hikipäässä töitä. Joten kuollut nahka pölisi ilmassa ja hetken aikaa ajattelin, että miehen olisi ehkä parempi ottaa joku hiomakone käyttöönsä, kuin yrittää suoriutua urakasta ihan käsipelillä.

Muutaman työkalun vaihdon jälkeen myös minun jalkani saatin ilmeisen hyväksyttävään kuntoon, joten kaveri siirtyi kynsienleikkaus-, hionta-, kuorinta-, pesu- ja kiillotusvaiheisiin, jotka Jaanaa käsittelevä nainen oli saanut tehtyä jo aiemmin. Onneksi tyyppi ei ehdotellut kuitenkaan varpaankynsien lakkausta, jota tyttö teki jo Jaanalle. Sen verran "hömppämäinen" olo tuosta tuli jo ilman lakkojakin, että aikuista miestä alkoi jo vähän nolostuttamaan moinen hienostelu - ei ne vaan entisaikojen äijät varpaitaan lillutelleet kaiken maailman nesteissä! ;) Tosin jalkapohjien hieronnasta voisi ihan helposti nauttia uudestaankin, sen verran jännästi se kaveri osasi hermoratoja heristellä kiinalaisten oppien mukaan.

Maksoimme 12 euroa hengeltä maksaneet jalkahoidot ja päätimme käydä vielä pikaisella lounaalla ennen kentälle lähtöä. Maukkaiden kanariisiannosten jälkeen olimme valmiita jättämään Batu Ferringhin taaksemme. Aulassa odottikin jo kyyti kentälle ja tällä kertaa kuskiksemme sattui hindulaisuutta tunnustava mukavan oloinen kaveri, joka meitä kuljettaessaan kyseli varsin avoimesti ja kiinnostuneena kaikesta mahdollisesta Suomeen liittyvästä. Viime päivien aikana meitä on nyt sitten kuljettaneet sekä muslimit, buddhalaiset että hindut... kansainvälistä meininkiä ja mukavia tyyppejä kaikki.

Pienen paikallisen Firefly-yhtiön kone Langkawille lähti ajallaan ja 35 minuutin näppeä lento sujui kohtuullisen vaivattomasti. Laukkuja koneeseen viedessämme tosin jouduimme maksamaan ylipainomaksua, koska jostakin kummasta oli laukkuihin ilmestynyt kuutisen kiloa lisäpainoa Helsingin lähtöpainohin verrattuna. Koneen laskeutuessa Langkawille katselimme ikkunoista aukeavaa näkymää ja totesimme miltei yhteen ääneen, että täällä muuten mennään vesille veneretkille! Sen verran hienon näköinen saaristomaisema nimittäin avautui molemmilla puolilla konetta sen sukeltaessa kohti Kuahin lentokentän pintaa. Pienestä potkurikoneen melusta ja koneen kapteenin hieman liian jyrkästä laskukulmasta huolimatta olimme perillä reissumme kolmannessa kohteessa. Ensikosketus Langkawin pintaan vain oli hieman selkärankaa rusautteleva :)

Laukutkin olivat osanneet seurata meitä samalle saarelle, joten maksoimme teksin kentän palveluun ja ajelimme jo parin minuutin päästä kohti ensimmäistä hotelliamme Langkawilla. Holiday Villa Beach Resort and Spa on paikan nimi ja ehdimme kirjautua juuri ennen pimeän tuloa sisään. Huoneeseemme päästyämme olimme aika tyytyväisiä muutaman seuraavan päivän kämppämme sisustukseen. Aiempia huoneita värikkäämpänä ja upean punaisella lautalattialla varustettuna siitä tuli heti pirteä ja mukava fiilis.

Illan kähmässä kävimme vielä katselemassa hotellin ympäristöä, kyselimme vähän alustavia retkiohjelmia ja söimme mahtavat annokset eräässä Malaijiravintolassa. Mutta huomenna siis lisää juttua, kuvia ja muuta mukavaa. Taxfree-saarella kun nyt ollaan, niin tässä kämpässä narahtaa nyt aidon rommipullon korkki, eikä tarjolla olekaan siis mitään Polska-vodkaa, joka oli nähnyt Puolan ainostaan karttakirjassa ja vodkan venäläisten silmien kiilunnassa. Siitäpä tulikin mieleen, että täällä taitaa olla paljon veli-venäläisiä - sen verran kyseistä kieltä tässä on parin tunnin aikana kuullut, että liki joka toinen vastaantulija sitä tuntuu molottavan.

Ja yksi asia on varmaa: olut ja muu alkoholi on täällä halpaa tai ainakin paljon halvempaa kuin esimerkiksi Kuala Lumpurissa tai Penangilla. Yksi 33 cl:n Tiger-olut maksaa täällä kaupassa vain kolmanneksen siitä mitä se maksoi noissa aiemmeissa kohteissa - joten kun kelit ovat kunnossa, maisema komeata ja kalja liki ilmaista... siinähän alkaa jo olla hyvän loman lähtökohdat.

Puolivälin evaluaatiota

Pulau Penang, Malesia. Lämpötila: 32 astetta. Lomafiilis 100 %.

Viimeyönä loma kääntyi siiheen epämielyttävämpään suuntaan, että lomapäiviä täällä Malesiassa on enemmän takana kuin edessä. Emme aio kuitenkaan masentua moisesta pikkuseikasta vaan loma jatkuu täydellä tohinalla ja annamme auringon paistaa myös loppuloman kaikella voimallaan.

Niinpä tässä vaiheessa voisikin olla hyvä koota hiukan ajatuksiaan ja kokemuksiaan tähän astisesta reissusta. Lomalla aika kuluu kuin siivillä, eikä monestikaan tule pysähdyttyä miettimään mitä kaikkea sitä oikeastaan on tullut nähtyä ja koettua.

Ensin pieni vertailu. Aiempiin suosikkimatkakohteisiimme Thaimaahan ja Meksikoon verrattuna tähän saakka näkemämme Kuala Lumpur ja Penang sijoittuvat aika mukavasti. Säähän on täällä jopa noita paikkoja hiukan lämpimämpi, ollaanhan Malesiassa vielä lähempänä päiväntasaajaa. Yleiseltä siisteystasoltaan näkemämme Malesian osat ovat jopa huomattavasti Thaimaata siistimpiä ja hyvin verrattavissa Meksikon rantalomakohteiden tasoon. Yleisen siisteyden mukanaan tuoma hygieniataso lienee myös Thaimaata korkeampi, emmekä ole esimerkiksi tähän saakka kumpikaan kärsineet mahataudista tai ns. turistiripulista. Kop, kop siis...! Todennäköisesti tilanne olisi toinen oikealla maaseudulla jossain Malakan niemimaalla tai Borneon saarella, mutta siitä on mahdotonta puhua näillä kokemuksilla.

Onneksemme olemme saaneet lomailla myös varsin modernin oloisissa ympäristöissä. Esimerkiksi Penangin infrastruktuuri on jonkin verran Thaimaan rantakohteita edellä ja kännykät pelaavat hyvin, nopeat nettiyhteydet toimivat ja kulkeminen on vaivatonta. Helppoa lomaa siis myös meille länsimaiseen tasoon tottuneille.

Ruoka nousee vertaillessa aivan ykkössijalle ja vaikka Thaimaa siinä suhteessa onkin tähän saakka ollut kärjessä, niin nyt sille löytyi uusi voittaja. Malesiassa pääsee thaimaalaisten takuuhyvien ruokien lisäksi helposti nauttimaan lähes kaiken maalaisista kuviteltavista herkuista ja mikä parasta todella edullisesti. Yhdella tai kahdella eurolla syö kevyemmän aterian Hawker-keskuksessa ja muutaman oluen kanssa kahden hengen vatsat täyttävälle aterialle tulee harvoin hintaa kymmentä euroa enempää.

Yleinen hintataso on myös kohdillaan. Jos haluaa liikkua bussilla, tulee parinkymmenen kilometrin matkalle hintaa muutama kymmenen kotimaista senttiä. Taksi, jota paikalliset kutsuvat nimellä "teksi", ei sekään ole hinnan kirossa. Reilulla eurolla ajaa muutaman kilometrin matkan ja 20 kilometrin matkalle tulee hintaa 30 ringittiä eli noin 6 euroa. Myös retket, joilla olemme käyneet ovat olleet varsin kohtuullisen hintaisia ja esimerkiksi koko päivän eli reilut 7 tuntia kestänyt Penang Grand tour maksoi henkeä kohden noin 40 euroa. Saman retken todennäkoisesti olisi saattanut saada kadunvarsilta vieläkin edullisemmin, mutta mukavuudenhaluisina päätimme tällä kertaa ottaa sen aivan oman hotellimme aulasta.

Tavaraa täältä löytyy takuulla riittävästi vaikka ammattimaisen himoshoppaajan tarpeisiin. Kuala Lumpur on tietysti shoppaholistin paratiisi, mutta liki samalla mitalla ostettavaa löytyy myös Penangin isoista ostoskeskuksista kuten esimerkiksi Komtarista. Noista emme kuitenkaan osaa sanoa paljoa sen enempää, koska emme kumpikaan jaksa viettää trooppista lomaamme ilmastoiduissa länsimaalaisen tyylisissä ostoskeskuksissa - me tulemme tänne muiden asioiden takia :)

Monille suomalaisille Thaimaan turistikohteiden seksipainotteinen ilmapiiri on hiukan liian silmillehyppivää. Malesiaan tulija voi rauhassa lähteä illallakin liikkelle ilman pelkoa siitä, että tarvitsee katsella vanhojen pervovaarien kiimaista kisailua liki alaikäisten tyttöjen kimpussa baarikaduilla. Malesian tärkein valtauskonto on kuitenkin islam, joten se estää tehokkaasti pahimmat moraalittomuudet, mutta kun maassa on samalla monikultturillinen perinne ja uskonnonvapaus, niin kaikessa on mukana miellyttävä vapaamielinen ja rento ilmapiiri. Tosin jälleen on muistettava, että nyt puhun Kuala Lumpurista ja Penangista. Tilanne on todennäköisesti aivan toinen maaseudulla ja Borneolla, jossa sharialakia noudatetaan kuulemma varsin tiukan kaavan mukaan.

Pieneksi Batu Ferringhin miinuspuoleksi on kuitenkin laskettava se, että esimerkiksi Hotelli Bayview Beachin rannassa ei mereen ole mitään asiaa, koska jellyfishit polttavat erittäin todennäköisesti ikävät matkamuistot johonkin kohtaan uhkarohkealle uiskentelijalle. Onneksi hotellin tasokas uima-allasalue hyvittää tilannetta jonkin verran.

Joten summa summarum: Malesia on ainakin tähän mennessä vakuuttanut meidät monella tavalla. Thaimaa ja Meksiko säilyvät yhä potentiaalisina matkakohteinamme, mutta Malesia on myös kiilaamassa itsensä ihan kärkikolmikkoon. Ja kun täällä nyt kerran ollaan niin nautitaan. Siispä laukut lukkoon ja Langkawille!

Lopuksi pieni videomaistiainen eiliseltä päivältä Little Indiasta Georgetownista: